Mauno – aamuyön äänekkäin sopraano 🌙

Kissankantokopan luukku aukeaa ja raamikkaan raitainen tyyppi lähtee pitkin harppauksin tutkimaan tulevan viikon majapaikkaansa. Mauno on tullut Lempäälään kissalomalle Loimaalta asti. Ensivaikutelmaltaan Mauno on rento ja huoleton nuori herra. Jo heti ensimmäinen päivä tulisi osoittamaan, että 3-vuotias kollipoika viihtyy ihmisten touhuissa mukana. Maunon palvelijat kuitenkin varoittelevat, että ei kannata antaa lungin ulkokuoren hämätä: nuorukaisesta saattaa nimittäin kuoriutua yöaikaan äänekäs häirikkö. Kuulemma viimeistään kello neljän maissa alkaa sellainen kuoro, että Mauno saa lähtöpassit makuuhuoneesta. Maunon nuorempi palvelija kertoo, että tästä syystä mummu ja pappa eivät ole enää suostuneet ottamaan karvaista perheenjäsentä hoitoon. Vilkaisen rauhallisen näköistä raitahousua ja mietin, että noinkohan lienee... Eiköhän me nyt yhdestä Maunosta selvitä, onhan täällä ollut jos jonkinnäköistä yöeläjää ennenkin.

Mauno asettuu heti taloksi ja päivä meneekin mukavasti. Tuore vieraamme osallistuu arjen askareisiin kuin kuka tahansa perheenjäsen, hän tykkää seurailla niin lasten kuin aikuistenkin puuhia. Mauno ei halua jäädä mistään paitsi, vessareissuille ja hammaspesuillekin pitäisi päästä mukaan. Illallisella ruokapöydästä leijaileva tacojen tuoksu saa Maunon tarkan nenänsä heräämään - oma ruoka ei yhtäkkiä kiinnostakaan enää niin paljon. Pitkänä poikana Mauno käy vuoroin kunkin ruokailijan luona kurkottelemassa, josko pöydästä liikenisi vieraallekin vähän parempaa evästä. Maunon pettymykseksi tacoja ei kuitenkaan tänä iltana vieraalle tarjoilla ja lapselta lattialle tippunut kastikkeinen salaatinpala on sekin vuorattu ketsupilla. Mauno maistaa, mutta sylkee palan pois. Vieraamme joutuu lopulta tyytymään omiin eväisiinsä. Illalla katsotaan leffaa ja viikataan vaatteita - Mauno on mukana molemmissa. Vastaviikattujen pyyhkeiden päältä on hyvä seurailla ohjelmaa. Häntä vartenhan ne siihen varmasti aseteltiinkin. Ihan hyvä palveluhan täällä on loppujen lopuksi siis.

Myöhäisillasta koko talo käy yöpuulle ja myös Mauno näyttäisi asettuvan levolle. Alkuyön Mauno nukkuukin nätisti talon emännän kyljessä pitkänä poikana. Jonkinnäköistä pientä säätöä ja aktiivisuutta on havaittavissa pitkin yötä, mutta ei mitään häiritsevää. Mitä nyt Mauno välillä leikkii hieman sormilla tai varpailla, mutta muuten ihan kiva ja suht rauhaisa unikaveri. Yö on kaikkineen tyyni ja levollinen – kunnes kello lyö kolme ja hiljaisuuden rikkoo ensimmäinen korkea maukaisu. Sitä seuraa toinen. Ja kolmas vielä oktaavin korkeammalta. Hamuan epätoivoisesti tyynyn alta korvatulppiani, mutta Mauno on ehtinyt ensin. Hän on yön aikana vienyt toisen kestotulpistani – tietenkin ainoat joita pystyn pitämään – joten joudun turvautumaan vain yhteen tulppaan. Pian muukin talonväki hortoilee zombieina ympäriinsä etsien unenpöppörässä korvatulppiaan. Tämä on kuitenkin turhaa, sillä vaikka tulpat työntäisi kuinka syvälle, niin Maunon korkea ääni tunkeutuu silti niiden läpi.

Mauno siirtyy kuopsuttamaan toista makuuhuoneen ovea, jonka takaa ei vielä toistaiseksi ole kuulunut liikettä. Ovi aukeaa, mutta vaikuttaa siltä, että Mauno haluaa vain varmistua siitä, että kaikki kuulevat häntä. Turhaan yritämme maanitella vierastamme vielä hetkeksi nukkumaan - Maunoa ei enää väsytä. Hänen korkealta kaikuva konsertti jatkuu vielä kokonaisen tunnin. Olen tässä vaiheessa jo aivan vakuuttunut siitä, että Mauno on ollut entisessä elämässään joko oopperan sopraano tai sitten vain hieman epävireinen ja virkaintoinen kukko. Kello neljän maissa talon isäntä luovuttaa ja laahustaa keittiöön keittämään poikkeuksellisen aikaiset sunnuntaikahvit. Mauno rauhoittuu ja hiljenee samoin tein huomatessaan, että heräsihän joku tästä laiskiaisten talosta vihdoin ja viimein... ja me muut (paitsi keittiössä Maunolle seuraa pitävä talon isäntä) saamme vihdoin jatkaa uniamme.

Aamulla herätessämme Mauno on mitäs muuta kuin sikeässä unessa. Hän on talon viimeinen, joka herää ja käppäilee nyt olohuoneeseen raukean, mutta tyytyväisen näköisenä. Silmät vielä puoliummessa hän käy puskemassa jalkojamme ikään kuin kysyäkseen "Mitenkäs sitä nukuttiin?" Voihan MAUno... hän todella on nimensä veroinen. Nyt ymmärrämme myös mummua ja pappaa, jotka eivät huolineet Maunoa enää yökylään.

Pitänee ensi yöksi väsätä "linnunpelätin" keittiön pöydän ääreen ja virittää radio aukeamaan viimeistään klo 3.00. Ehkä vielä lintulauta-ohjelma pyörimään taustalle sekä vahvaksi plan-B:ksi peltorit korville koko perheelle. Muitakin hyviä – tai miksei vähän huonompiakin – ideoita yöllisiä serenadeja kailottavan kissapojan kanssa elämiseen otetaan vastaan 😅✌️ Todellisuudessahan Mauno on vain niin äärettömän ihmisrakas (ja ehkä hivenen läheisriippuvainen), että hän kaipaisi aktiivista seuraa päivien lisäksi myös öihinsä. Yö tuntuu niin kovin pitkältä ajalta pienelle kissapojalle valvoskella ja odottaa ihmisiä herääviksi. Niinpä Mauno päättää vähän vauhdittaa heräämisprosessia.

Ja kukapa ei seurasta tykkäisi? Tässä me nytkin Maunon kanssa pötkötellään ja kirjoitellaan blogia nimeltä mainitsemattomasta yö-sopraanosta.

Kaikille kissakavereille ja heidän omistajilleen makeita ja levollisia unia toivottaen: Mauno ja CatBnB:n väki 🤎

PS. Jos sinun kissasi on lomapaikkaa vailla (tai jos sinä kaipaat lomaa kissastasi), niin meidän majataloon ovat tervetulleita myös ne karvaiset lapsenlapset, joita isovanhemmatkaan ei enää suostu hoitamaan. 😄

#LoimaanMauno #YönVirkkuPäivänTorkku #ElämääKissaHoitolassa

PS.PS. Nyt jo useamman yön Maunon kanssa viettäneenä, tässä hieman päivitystä tilanteeseen. Asiasta on nyt Maunon kanssa öisin "neuvoteltu". Olemme pääasiassa ratkaisseet asian niin, että yöllisen laulun alettua, olen kutsunut Maunon luokseni käymään. Tällöin olen hänet kaapannut kainalooni ja todennut, että eiköhän nukuta vielä vähän aikaa. Hän on sitten parin rapsutuksen jälkeen tyytynyt aika hyvin kohtaloonsa ja suostunut jäämään vielä toviksi nukkumaan. Hyvällä säkää pidemmäksikin. Eikä konsertti ole välttämättä enää jatkunut hänen seuraavan kerran herättyään - ainakaan niin kovana. 🙈