Arka kissa vieraana

Tällainen hieno herrasmies oli meillä viikonloppuhoidossa. Etukäteen saimme tietää, että 15-vuotias Pepper on kovin arka, stressaantuu herkästi muutoksista eikä omistajiaan lukuunottamatta pidä pahemmin ihmisistä - varsinkaan lapsista. Kissa on muutaman kerran ollut lemmikkihotellissa, mutta ei ole siellä oikein viihtynyt tai antanut hoitajien lähestyä itseään.

Kun Pepperiä pelottaa se saattaa sähistä, purra tai antaa kovempaa käpälää. Helpoiten hoito kuulemma sujuu, kun antaa kissan olla omissa oloissaan. Omistaja epäili, että Pepper ei poistuisi viikonlopun aikana saunasta, joten sisustimme saunaosaston kotoisaksi. Kissan aiemmasta hoitohistoriasta huolimatta, odotimme koko perhe kovasti Pepperin tuloa. On ymmärrettävää, että vieraat tilanteet voivat pelottaa, joten koittaisimme yhdessä tehdä kissaherran vierailusta mahdollisimman mukavan ja stressittömän.

Pepper saapui perjantai-iltapäivästä. Ujo poika vetäytyi saunaan ja jäi sinne aivan niin kuin omistaja oli epäillytkin käyvän. Jätimme kissan omaan rauhaan. Kävin hieman myöhemmin Pepperin luona saunassa. En nähnyt ketään, mutta lauteiden alta kuului sähinää. Kissanvessojen takana kyyhötti tumma karvainen mytty. Aloin puhua rauhallisesti ja kerroin Pepperille, että hän on hieno poika ja erittäin tervetullut meille. Pelokkaat silmät suurine pupilleineen tuijottivat minua lauteiden välistä. ”Täällä sinusta pidetään hyvää huolta ja saat olla ihan rauhassa. Sinulla ei ole mitään hätää.”  jatkoin ja siristin silmiäni toivoen  Pepperin ymmärtävän, että aikeeni olivat hyvät. Pepper siristi silmiään takaisin ja hänen olemuksensa näytti hieman rentoutuvan. Sitten kissa kääntyi ottamaan paremman asennon sulkien taas silmänsä. Poistuin saunasta.

Puolisen tuntia myöhemmin keittiössä puuhaillessani huomasin kuinka minua tarkkailtiin oviaukolta. Aina kun käännyin katsomaan vilahti pörröinen hännänpää nopeasti takaisin kohti saunaa. Sauna oli selkeästi kissan turvallinen tukikohta. Myöhemmin tytöt tulivat kertomaan, että Pepper nökki kylpyhuoneen oviaukolla. Tällä kertaa kissa ei lähtenyt karkuun, kun lähestyin sitä samalla sille rauhallisesti jutellen. Ujutin kissalle tonnikalaherkkunapin, jonka se söi ja vielä toisenkin. Kävimme vielä pariin kertaan juttelemassa Pepperille aina kuitenkin paikalta poistuen, jotta kissa ymmärtäisi ettemme tungettele väkisin hänen tilaansa. Nuorempi tyttäristä keksi esitellä kissalle sulkalelua ja Pepper haistelikin lelua unohtaen hetkeksi jännityksensä. Silitimme kissaa varoen lelulla ja Pepper venytti itsensä lattialla pidemmäksi painaen lopulta päänsä lepoasentoon. Läsnäolomme ei tuntunut häiritsevän häntä - kunhan vain pysyimme sopivan etäisyyden päässä.

Ilta eteni samaan rauhalliseen malliin. Kissa rohkaistui koko ajan enemmän ja lähti lopulta kiertämään asuntoa hitaasti, mutta selkeästi uteliaana. Pepper käveli varoen ohi keittiössä puuhailevien tyttöjen aina pikkuhuoneeseen asti. Kissa hyppäsi työpöydälle, tarkasti maisemat ikkunasta ja  kömpi sitten pöydällä olleeseen kissapesään jääden sinne. Kysyin Pepperiltä ääneen missä hän oikein oli ja kissa näytti ikään kuin vastaavan ”hymyilemällä” ja silmiään siristämällä. Illalla Pepper tuli kanssamme hengailemaan olohuoneeseen, kun katsoimme televisiota. Kissa asettui matolle levollisen näköisenä.

Lähetimme Pepperin terveisiä omistajalle videon kera. Omistaja vaikutti olevan sekä hämmentynyt että onnellinen siitä kuinka rohkealta kissa vaikutti ja kuinka lähelle se meidät oli päästänyt lähtemättä karkuun – etenkin lapset. Pepper kun ei kuulemma normaalisti päästänyt lapsia lähelleen. ”Olin aivan varma, että se ei tulisi saunasta ulos koko viikonlopun aikana. Sehän on ihan kuin eri kissa...” omistaja ihmetteli, kun laitoin hänelle kuvia työpöydälläni rennosti chillailevasta Pepperistä. Täytyy sanoa, että olin itsekin odottanut jotain ihan muuta. Pepper yllätti meidät kaikki reippaudellaan.

Seuraava päivä jatkui samoissa merkeissä hitaasti tuttavuutta uuteen kissaystäväämme tehden. Pepper tuntui viihtyvän siellä, missä ihmisetkin olivat. Kissa seuraili tyttöjen puuhia olohuoneessa – kuitenkin turvallisesti sohvan alta. Välillä se kävi tervehtimässä tyttöjä nuuhkien heidän käsiään ja antoi jopa nuoremman tyttäristämme silittää itseään useampaan kertaan. Silitys tuntui selkeästi mukavalta. Pepper myös hengaili työpöydän kissapesässä minun tehdessä koneella töitä. Välillä hän napsi kädestäni tarjoamia kuivamuonanappuloita - nappulat tuntuivat kelpaavan paremmin kädestä syötettyinä kuin suoraan kupista. Ruoka oli muutenkin alkanut maistua jo paljon paremmin kuin ensimmäisenä päivänä. Illalla, kun katsoimme elokuvaa, tuli Pepper taas matolle makoilemaan.

Uusi työkaverini ❤️

Koitti kolmas päivä eli Sunnuntai. Pepper oli ehtinyt jo ottaa koko kodin haltuunsa ja kokeilla jokaisen löytämänsä kissapesän sekä kiipeilypuun. Kissa käyskenteli kotonamme nyt ihan rennosti ja saattoi ohikulkiessaan jopa pyyhkäistä jalkojani häntä pystyssä. Oli uskomatonta ajatella, että tässä oli se sama tyyppi, joka vielä pari päivää sitten oli kyyhöttänyt pelokkaana lauteiden alla sähisten. Yhtä ihmeissään Pepperin levollisesta olemuksesta näytti olevan omistaja, joka iltapäivästä tuli hakemaan kissateltassa tyytyväisenä torkkuvaa lemmikkiään kotiin.

Pepperin vierailu ilahdutti meitä kaikkia. On aina yhtä palkitsevaa ja sydäntä lämmittävää, kun arka kissa osoittaa luottamusta ja laskee suojamuurinsa. Kaikki vieraamme ovat meille yhtä tärkeitä ja arvokkaita olivat ne sitten ujoja tai sosiaalisia. Teemme aina parhaamme mahdollisimman miellyttävän ja kissalle turvallisen hoitokokemuksen saavuttamiseksi - kissan ehdoilla.

Meidän mielestä Pepper oli mitä ihastuttavin ja ystävälliskatseisin herrasmies. Ja olisimme olleet sitä mieltä, vaikka hän olisi pitäytynyt koko viikonlopun omissa oloissaan. Toivon, että Pepperillekin jäi sellainen fiilis, että hoidossa voi olla ihan mukavaakin. Kiitos Pepper sekä kaikki muut ihanat meitä ilahduttanneet hoidokkimme, toivottavasti saamme jatkossakin kunnian toimia varakotinanne!